kun syksy tulee. Jos ei sada niin sitten tulee ihan hullunlailla. Hyvä, että narun päässä pysyy ettei lähde lentoon. Lentävä Tiku olis uus juttu. Mähän jo osaan kiivetä puuhun. Uskokaa tai älkää - Jasu voi todistaa.

Käytiin viikonloppuna mökillä nostamassa laiturit ylös ja laittamassa muutenkin mökki talvikuntoon. Ehdein mä sentään vähän uimaan ja kaivamaan. Tässä todistetta.

Tse, tse hiirulaiseni. Tuleppas tänne...

Löysin jonkun kolon. Onneksi on toi vesi lähellä, johon sitten pääsi välillä pesulle kun tuo multa on ihmeellisen likastavaa mömmöä. Meduusoitakin oli meressä tarjolla, mutta ei ne oikeen oo mun juttu. Sellaisia kamalia limanuljaskoja, jotka eivät maistu miltään. Eivät siis syötäviä ainakaan. Mitä lie ameeboja ovat.

Menomatkalla mökille ykäsin pariin otteeseen ja tullessa osasin sitten jo maata boxissa ja masuhan oli aikast tyhjäkin jo siinä vaiheessa... mitänyt muutama kaislanjuuri, medusamaistiainen ja hiirenhäntä tuli mökillä syötyä. Mua ei auta aikuisten pahoinvointipillerit sitten yhtään eikä kyllä Sandilta lainattu feromoonikaan. Ykä tulee jos on tullakseen. Osittain mä luulen, että se johtuu siitä et mua jänskättää se että mihin mennään. Tosin käytiinhän me Loimaallakin eikä ykästä ollut tietoakaan. Tosin se on suoraa tietä vaan, ei yhtään mutkia. No joo, onhan mun enkka heti Siwan kulmallakin kun ollaan lähetty kotoota liikkeelle. Ja Topille Maskuun kun mennään niin nou proplem - menee kuin vanhalla tekijällä jo. Kummallista.

Ootteko muuten maistaneet tammenterhoja? Ne on aikast kivoja naksuja rouskuteltavaksi. Oravathan tykkää niistä. Meitin pihalla on terhoja niin paljon ettei kunnolla nurtsia näy. Ja niiden myötä on oraviakin. Ne tulee olkkarin ikkunan eteen kuusenoksalle vilkuttelemaan mulle kun tietävät, että en pääse niihin hampaitani iskemään. Ikkunan takana sitten vaan tärisen ja vingun niiden perään. Kyllä mä joskus vielä sellasen karvahännän pyydystän. Tosin mun kuulemma pitäis osata hiipiä eikä rynniä. Eli alampa harjoittelemaan hiipimistä.

-Hiipivä Tiku-