Kutsuttiin Paraisille, meitin mökille, viikonlopuksi Loimaan-Ritva. Ritva on siis isännän täti. Lähdettiin lauantaina, 22.8., aamulla. Auto pakattiin piukkaan ruokaa ja vaatteita sekä tietty mun kamat (mm. pikkupeitto, pari palloa, puruluita, ruokaa ja sukellusuimarengas).

Menomatka ei mennyt kovin putkeen, ykäsin neljästi (enkka!) muovipussiin. Vaikka istun emännän sylissä etupenkillä niin silti. En saanut edes ruokaa aamulla, joten piti sitten yökkäillä vaan limaa ja nesteitä. Yäk! Koskakohan mää opin reissaamaan?

Mökillä on ihana olla. Saa juosta vapaana, komentaa vettä ja Valtteria, jos se on uimassa. Tosin toi Valtterin vahtiminen käy voimien päälle. Tipahdin, innoissani kun olin, laiturilta kertaalleen. Läiskis vaan mereen!!! Ja kalliolta, joka oli kastunut märäksi, kun siinä itseäni olin ravistellut.

Jos tarkkaan kattoo niin häntä näkyy ja pylly, mutta taitaa pää olla tuolla veden alla jossain... Alakuvassa sitten jo takaisinpäin, lenkin tehneenä.

On se rankkaa toi uiminen ja sukeltelu. Mulla on semmonen oranssi sukellusuimarengas, joka tiputetaan veteen ja mä sukellan sen sieltä pois. Sitä on kiva tehdä peräjälkeen. Jossain vaiheessa se lopetetaan, ettei mene liikaa vettä nenään. Seuraavaksi pitää, luonnollisesti, kuivattaa turkki seuraavaa kertaa varten. Onneksi on kieloja, nurmea, oksia, heiniä, ynnämuita räsiköitä, joissa saa hyvin karvat siististi järjestykseen.

Ja kun turkki on järjestetty pitää otta päiväunet, jotta jaksaa grillata. Mä kun tykkään nukkua peiton alla niin piti ottaa ihan oma ihku pikkupeittokin mukaan. Ai että, tää on nautinnollista. Auringossa, tyynyllä ja peiton alla

Ruokailun jälkeen käytiin vähän mustikassa, mutta ei löytynyt muita kuin hirvikäpäsiä. Aika pieniä sanoisin, jos ne kerran on hirven sukulaisia. Merikotkakin nähtiin, sekin oli pieni, mutta ehkä se johtuu siitä, että se lenteli aikast ylhäällä.

Illalla oltiin saunassa ja hip hei - uimassa. Pääsin uudelleen Valtterin uimalelun kyytiin. Se tosin piti musta kovin kiinni, etten puhko sen lelua. Millä mä sen nyt olisin puhkonut? En omista neulaa tai muutakaan terävää. Toi kellonaika kuvassa on vähän hassu, mutta pääsin tosiaankin ton lelun kyytiin muutamaan otteeseen. Kuva on siltä ekalta kerralta. Mietin jo, että mistä kohtaa sen puhkon. Ehjä se on vielä...

Aamulla tipahdin, jälleen, veteen. Kallio olikin yön aikana tullut kummallisen liukkaaksi ja loiskis vaan. Siellä piti sitten käydä... Miten siinä nyt niin kävikään? Mä vaan jotenkin liukastuin, ei pitänyt neliveto! No olihan se hyvä alku päivän uinnille. Molemmissa rannoissa uiskentelin ja yritin pelastaa haukkumisellani Valtteria.

Tässä vielä kuva miten käy kun löytää veden rajasta hyvän ja makoisan makuisia kaislanjuuria, jotka pitää vielä kaivaa mudan joukosta pois. Tassut ja kuono on aikast kuraisia. Onneksi on vettä viekussa, jossa saa käydä pulahtamassa.

Kotimatka koitti sunnuntaina, 23.8., iltapäivällä. Aamulla sain ruokaakin, toki söin niitä kaisloja juurineen yms. herkkuja lisäksi. Pääsin taas emännän syliin etupenkille. Otettiin monta monta pussia mukaan, jos ja kun se ykä tulee. Olin niin-niin väsy, että aloin heti nukkumaan ja vetelin sikeitä jo lossilla. Vasta Kaarinassa kun pysähdyttiin ekaa kertaa liikennevaloihin heräsin. Vähän aikaa kestin nieleskelyn, haukottelun sekä nuoleskelun voimin, mutta kun kakkalaitoksen hajut tulivat nenuun tuli ykä. Ja vain kerran!! Eli jos laskee koko reissun keskiarvon niin 2,5 kertaa/suunta. Ihan vakiomeininkiä.

Kiva reissu oli! Koska mennään uudelleen?

PS. Tosta tippumisesta pitääkin vielä mainita iltapisujen kömpelyys. Käytiin siis äsken iltapissalla ja on jo pimeetä. Olin liian innokas menemään ulos eikä meitin pihavalo syty musta ollenkaan ja tipahdin portailta suoraan kukkapuskaan. Sieltä sitten kömpisin nurmelle. Vasta kun emäntä tuli ovesta ulos syttyi valo ja se ihmetteli, että minne mä olin hävinnyt, pelkkä naru näkyi vaan. Kyllä niillä oli hauskaa!