Musta on tullut varsinainen remontti-riikka. Isi remontoi siis yläkerran portaikon seinät ja katon. Se maalaa, kittaa, hioo, malaa, kitttaa, hioo - kaiken moneen kertaan.

Olen auttanut sitä nuolemalla maalia seinästä, pyydystämällä sitä karvaista telaa, jota isi tahkoo seinässä edestakaisin, syömällä ne putoilevat kittipaakut ja kuljettanut tassuissani hiomapölyt pitkin muuta asuntoa. Musta on ollut varmasti paljon hyötyä.

Välillä se tosin käskee mut sieltä pois. Jos aurinko paistaa niin menen makoilemaan olohuoneen sohvan selkänojalle, jonne aurinko paistaa niin lämpimästi, että kyllä siinä kelpaa remontin ohella lekoilla.

Isillä on myös sellanen vara-aurinko, jonka avulla se saa lisää valoa portaikkoon kun se maalaa, kittaa, hioo, maalaa, kitttaa, hioo - taas siis moneen kertaan. Sen vara-auringon eteen on kiva mennä lämmittelemään, jos ulkona ei aurinko paista. Tosin mut hätistetään siinä pois kun kuulemma voi turkki kärähtää eikä isi näe mitään kun peitän valon. Se on joku halogeenilamppu - oikeen raksahommiin tarkoitettu. Ei siis mulle lämmittelyyn  .

Pitänee siis nauttia siitä isosta pallosta, joka tuolla taivaalla lämminttää päivä päivältä yhä enemmän.