Meille tulee sisälle ampivaisia. Sellaisia lentäviä, raidallisia ja isohkoja ötököitä. Niitä on keittiössä, eteisessä, portaikossa, olkkarissa, siis ihan jokapuolella. Isäntä ja emäntä yrittää ettiä niiden koloa, josta ne meille tulee, eivätkä löydä.

Hokasin sellasen yks ilta olkkarin lattialampun takana ja yritin syödä sen. Hämähäkit kun on hyviä proteiinin lähteitä ja luulin, että toikin on sellanen. Se jäi kiinni mun partakarvoihin, siis iuh, ja tahkoin sen sitten olkkarin mattoon. Ei se mua pistänyt sillon, onneksi, näin jälkikäteen ajateltuna.

No meni parisen päivää kun, tarkalleen tiistaina 6.10., isäntä tuli kotiin ja antoi mulle herkun. Sen se tekee ihan pyytämättä nykyyään, riittää, että nuuhkaisen laatikkoani kohden ja naps! Sieltä se herkku tulla tupsahtaa. Asiaan, jäin syömään sitä herkkua omalle tyynylleni keittiöön. Syötyäni sen aattelin, että kerjään vielä lisää ja auts. Mua pisti ampivainen oikeeseen tassuun. En huomannut mokomaa ollenkaan vaikka se oleili siinä MUN TYYNYLLÄNI, siis MUN TYYNYLLÄNI. Ettäs kehtas!

Isäntä pelästy ihan simoja ja soitti heti emännälle, että mitäs nyt? Onneksi se tiesi, että annetaan Kyypakkauksesta yks tabu ja kun sen laittaa kinkun sisälle niin kyllä uppoo. Mä makoilin jo siinä vaiheessa puolikanttuvei keittiön lattialla ihan levyjä ja tärräsin simona. Pilleri meni masuun ja isäntä peitteli mut soffalle ja jäi mun kaa oleilee. Parisen tuntia siinä meni ja rupesin elpymään. Valtterin tultua koulusta kotiin olin jo tassuilla. Vähän vielä onnuin, mutta kun emäntä tuli kotiin niin ei tuntunut enää missään. Se oli soittanut varmuuden vuoksi vielä Vettoriin, ja kysynyt, että tehtiinkö oikein. Mulle langetettiin kahden päivän riehumis- ja pitkälenkkikielto. Siis vain lepäilyä ja pikkulenkkejä.

Ehkä mä nyt osaan varoa niitä ampivaisia. Yhtä lattialla menevää ötökkää jo haistoin ja muu perhe nosti kauheen mekkalan... se tais olla just sellanen pistävä versio, jota pitää varoa eikä syödä.

Mut siis mitä syömiseen tulee. Se on yks mun lempijuttuja, riippuen tietysti suuresti siitä mitä on tarjolla. Yleensä mulla on, siis yök, pipanoita. Tai no joo.. nyt ruokapurkissa oli pala Keessaria, mutta sen mä kaivoin ekaks. Siksi noi muut on tuolla muualla kuin ruokapurkissa. Se keessari on hyvää, mutta kuuluu sille valkoiselle westille, kuvasta päätellen ainaki. Miksei mulle oo omaa ruokaa, jossa olis mun kuva kannessa? Voisin vaikka ryhtyy malliksi ja koemaistajaksi. Kyllä noi pipanatkin tosta purkista tai siis sieltä ympäriltä meni, kun muutakaan ei jäljellä enää ollut, paitsi sen keessarin tuoksu. *huokaus*