Olisko toi mun onnenpäivä? Siis menen sunnuntaina 20.09 Paraisille ryhmänäyttelyyn. Meittiä parsoneita on kehässä yhteensä 8, tosin jakaumaa en tiedä. Aituri taituri on samassa kehässä (junnut), mutta kuka muu? Aitulillahan on jo ERI, joten se vois jättää keikan väliin.... olis mullakin saumat!

Kävin jopa maanantaina trimmarilla siistimässä turkkiani. Kyllä Natalia-täti on reilu ja aina niin kiltti mulle. Käynti ei maksanut mitään, MUTTA ollaan velkaa hänelle vaaleanpunainen... köh köh. Mites siinä nyt niin kävi? Kyllähän mä tiedän, että oon kaunis, hurmaava, söpö, vastustamaton, pieni, kulmauksellinen, pureva, kauniisti kävelevä... mutta toimiiko homma kehässä?

Ei muuten sitten päästy sinne Turun agilityn alkeiskurssille. Oltiin varasijalla 3, mutta kukaan ei ollut peruuttanut osallistumistaan. Mälsää. No ollaan jo ilmoittauduttu Koirakoulu.netin agililtyn alkeiskurssille. Se alkaa tosin vasta marraskuun lopulla, vaikka piti alkaa jo lokakuussa. Parempi myöhään kun ei ollenkaan.

Emäntä kävi (kuulemma taas) hakemassa mulle uuden ruokapussin. Tai siis sitä samaa vanhaa papanaa! Syön vain Boschin sensitiveä ja Perfect fit activea. Pienenä mulla punoittavat molemmat takakontit sisäpuolelta ja kun vaihdettiin ruokaa niin punoitus hävis, simsalabim. Toi Bosch taitaa tosissaan auttaa... ja fit active antaa lisää vauhtia! Hyvä sekoitus, kun niitä saa molempia. Tossa pussissa, jota kuvassa kovin yritän auki, on näyte Royal caninia, jota Jasu-kamuni syö. Mulle ne käy herkuista koulutuksessa frolikin kera. Sopivan kokoisia nappuloita. Jamskis!

Tänään, 17.9.09, oltiin Napsun koirakoulussa, mutta se meni vähän seisoskeluksi. Oli uus kouluttaja ja meittiä tais olla 15 haukkuvaa paikalla. Ensin se täti kävi moikkaamassa meidät kaikki, tutki vähän hampaita ja muutenkin lääppis, yöh. Siihen meni suurin osa aikaa. Siinä ajankuluksi sitten seistä tönötettiin ja harjoiteltiin istu-maahan-seiso-istu-maahan-seiso-istu.... jne. käskyjä.

Yks täti, jolla on westie, kävikin jossain vaiheessa kysymässä emolta, että miten sä oot saanut ton, siis mut, seisomaan noin kauniisti. Eihän siinä oo mitään ihmeellistä. Kun emäntä sanoo seiso ja sillä on namu kädessä sekä macig-finger (suomeksi siis etusormi) pystyssä niin tiedän, että pitää seistä ja sitten kun saa namin voi relata. Nou pik diil - piis of kakku siis. Sillä westiellä kyllä meni vähän yli. Se vaan pomppis emäntää kohti ja sai aina namipalan. Eihän se tolla tavalla ikuna opikaan...

Kun vihdoin päästiin harjoituksen vauhtiin alettiin reenaamaan viereen tuloa. Kyllähän mun kanssa sitä on jo treenattu, mutta ei oo vielä ihan jakeluun mennyt. Harjoitusta lisää siis.

Yks asia mua ihmetyttää ja äippää vielä enemmän. Musta on tullut remmirähisijä . Aina kun näen toisen koiran mekkaloin sille ja voin jopa käydä kimppuun (anteeksi mm. Helmille ja Fifille). Fillarit, mopot, skootterit, lapset ja ihmiset saa mennä ohi, mutta toinen koira - nou vei. Sattuuko mua johonkin vai onko mulla murkkuikä? Meneekö se itsellään ohi? Emäntä ainakin on asiasta harmissaan ja enää ei flexiä eikä valjaita - lyhyt remmi ja panta. Luki jostain koiran korjauskirjasta, että panta ja remmin vain, jos käyttäytyy näin. Valjaat puristaa lapoja ja flexi pitää ns. piukalla kokoajan. Muttakun mä tykkään kävellä vähän kaukana ja käydä puskassa, jonne emäntä ei pääse. Lyhyellä remmillä toi on vähän hankalaa. Toivotaan, että rähinäremmi-aika menee ohi ja musta tulee taas lauhkea lammas, bä-hä-hää.

Sunnuntai-illalla sitten saatte tuloksen. Kuvia ei  tuu, koska mennän emännän kanssa kahdestaan eikä ole kukaan kuvaamassa.

Peukkuja!