Mulla on ollut jännät viikot viimeaikoina!

Aluksi ensin ensimmäinen kettukokemus viime lauantailta. Oltiin Lenitan, Jasun sekä isännän ja emännän kanssa perinteisellä lauantaiaamulenkillä. Mentiin metsään, kirjaimellisesti, mutta tehtiinkin eri lenkki kuin yleensä. Metsässä sain jälleen hepuleita niin, että Jasukin innostui. Kyllä oli kivaa!

Mentiin sellaseen metikköön, jossa ollaan oltu muutamia kertoja aikaisemminkin. Siellä on kivoja kiviröykkiöitä, joihin ei saanut mennä, kun siellä voi elää joku supi. En tiedä kuka supi on, koska en ole ennen tavannut moista kaveria, ties kuinka kivan frendin siitä olis saanut... Jatkettiin matkaa vanhaan tammimetsään, jossa siis kasvaa tammia. Isoja ja komeita. Siinä rinnettä noustessa haistoin jotain uutta, onk tää se supin tuoksu vai mikä? Lähdin juoksuun ja samalla mun perään, ehkä, huudettiin ja lujaa... Ketturepolainen siellä mennä lönkytteli. Sen mä haistin, mutta onneksi, kuulemma, lähdin väärään suuntaan haistelemaan - eli sinne, josta se kettu tuli eikä mennyt. Sit mä kuljinkin loppumatkan narun päässä. Pöh!

Tiistaina illalla olin isännän kanssa metsässä, jossa saan juosta vapaana. Se vasta on elämää. Ihania tuoksuja, koloja, keppejä, puskia, ojia... Pysyn yleensä siinä lähettyvillä ja kun mua huudetaan niin tulen kiltisti vierelle namua kerjäämään. En päässyt enää kettumetsään vaan oltiin siinä ihan "omassa" metsässä.  Lenkki meni hyvin, tottelin isäntää kiltisti ja olin kuuliainen. Ei kettuja missään vaikka kuinka haistelin. Loppumatkasta kävin kierähtämässä jossain hyvässä tuoksussa pienessä ojassa ja siitäkös isäntä riemastui. Se ei ollenkaan tykännyt siitä, että olin käynyt kierähtämässä sammaleissa. Haisin kuulemma pahalta, kauniisti sanottuna kakkalta kuulemma. En mä vaan haistanut mitään  Kotiin kun päästiin se käski heti suihkuun ja laittoi kumihanskat käteen ja alkoi vaahdottaa mua ihan hulluna ja yritti pidättää samalla hengitystään. Ihme heppu! Sit mä tuoksuin taas siltä shampoolta, jäiks!

Keskiviikkona pääsin emännän sekä Lenitan ja Jasun kanssa ihan uuteen paikkaan. Mentiin sellaseen taloon, jossa oli 14 muutakin koiraa paikalla. Laitettiin peitto lattialle ja meitä alettiin kopeloimaan. Hieronnaksi sitä taidetaan sanoa hienommalta nimeltään. Alku oli vähän vaikeeta keskittymisen kannalta, kun vieressä oli yks aussi jolla oli asiaa meille muille vähän liikaakin. Se ope tajus sitten laittaa sen hepun keittiöön emännän kanssa kahdestaan. Sieltäkin se vielä jutteli, mutta ei se enää niin häirinnyt - pahasti ainakaan. Mua kyllä ei toi hierominen oikein napannut, mutta jos vaikka seuraavalla kerralla sitten enemmän. Ehkä mä en ollut vaan hierontapäällä.

Tänään tuli ensilumi, ai juku, sitä oli kiva haistella ja maistella. Mua ei ainakaan yhtään lumi haittaa, se on kivaa ja vähän valoisampaakin on kun sitä on maassa. Toivottavasti kohta tulee lisää ja pysyykin, ettei se aina yön aikana katoa jonnekin.

Lauantaina mennään kuulemma jälleen kettujahtiin, wuhuu! Tosin nyt johonkin keinoluolaan. Emäntä sanoo, että en taida päästä vielä luolaan vaan ihan vaan kattelemaan. Siis enkö mä pääsekään tositoimiin?? Mä jo luulin. Pääsenkö siis vasta hajulle? Mä niiii-iiin haluaisin heti tositoimiin! Tästä kokemuksesta sitten lisää joskus, ehkä...