Olen menossa lauantaina, 8.8.09, ekaan (ja ehkä vikaan) näyttelyyn. Turussa Metsämäen raviradalla on Elonäyttely, jossa hyppelehdin junnukehässä naapurin Aidan sekä jonkun muun kanssa. Eli meitä on 3 junnunarttua kehässä. Taidan vielä olla ekana vuorossa, olenhan kennellnimeltäni Beleriad...

Emäntä on kovin yrittänyt harjoitella mun kanssa sillä ohuella narulla, joka laitetaan hassusti kaulan ympärille. Välillä se sujuu suht hyvin, välillä ei sitten millään. Sitten se nostaa mua pöydälle, asettelee kontteja, seisottaa ja sanoo "hampaat". Pitääkö silloin irvistää vai mitä? Ainakin se sorkkii mun suupieliä ja vääntelee niitä ihan omituisesti. Ja yrittää katsoa mun legoja. Ne on kieltämättä komeet, kyllä niitä voi näytellä.

Niin ja noita takakontteja asetellaan maassa myös paljon. Seisonta-asento tuottaa vielä vaikeuksia kun emäntä sanoo "seiso" niin eikö se ole sama kuin "istu"? Mun mielestä ainakin on. Yritän kestää tän kaiken, kun sitten saa namia palkaksi. Kait sitä nyt pienet vääntelyt ja sorkkimiset kestää jos kerran siitä palkataankin...

Mihin kummaan mut on oikein ilmoitettu? Pieleen se menee kuitenkin, jos se minusta on kiinni . Niin ja sit mulla on vielä juoksuaika. Se tarkoittaa sitä, että pitää juosta ihan hulluna paikasta toiseen. Eiks vaan?

Kävin trimmarilla viimeviikolla ja nyt on huomattavasti parempi olotila, kun ei ole sitä villatakkia päällä. Se oli kieltämättä aikast kuuma... Kuten huomaatte. Kuvakin on jälkeen trimmauksen, mutta kamerassa vielä, ylläri. Mulla vaan pakkaa korvat nousemaan trimmauksen jälkeen ylös. Toivotaan, että näyttelypaikalla tulee, niin voi laittaa sen piikkiin eikä mun.

Kesäkin oli ja meni, puolet enää elokuusta jäljellä. Emännän kesäloma alkoi kesäkuun lopussa ja kaks ekaa viikkoa me oltiin emännän ja Valtterin kanssa kolmistaan kun isäntä oli vielä töissä. Aamuisin käytiin metsässä lenkillä ja vietettiin rentoa lomaelämää. Se oli mukavaa. Jasu oli vielä veneilemässä jossain päin saaristoa.

15.7. menin Jasun luo hoitoon viikoksi kun mun oma pesue lähti lomamatkalle Rodokselle. Pääsin Jasun perheen kanssa ekalle purjehdusreissulle heidän hienolla purjeveneellään. Sain Upilta lainaksi pelastusliivit, kun epäilivät, että putoan veneestä ainakin 3 kertaa. Miksi muka epäilivät? Mähän olen aina niin rauhallinen. Reissu meni hyvin, mitä nyt kerran ykäsin veneessä ja kotimatkalla autossa kerran. Osasin kuulemma myös käyttäytyä heillä kotona ihan kiitettävästi. Ruoka maistui. Syötiin vuorotellen toistemme kupeista, samaa puruluuta nautittiin ja aina oltiin molemmat Esan tai Lenitan sylissä.

Muutaman kuvan emäntä lainasi luvatta (ettäs kehtaa) Esan ja Lenitan picasasta. Tässä nautiskelen meri-ilmasta veneen ohjaamossa.

Heillä on paljon hyvin kuvia siellä picasassa, mutta en nyt niitä kaikkia tähän laitata. Ne kun on kuitenkin heidän kuviaan ei meidän, vaikka mä oonkin niissä. Ehkä kuitenkin vielä muutaman, kun tästä saa hyvän kahden kuvan sarjan.

Plumps! Hallittu  mereen hyppääminen ja mitä siitä seurasikaan. Siis enhän mä normaalisti näin, mutta kun ei ollut kukaan varoittanut äkkisyvästä ja siitä, ettei saa hypätä tuntemattomaan veteen.

Ja eikun tutka ylös ja kohti kalliota ja kuivaa maata.

Kiitos siis Lenitalle, Esalle, Annulle ja Jasulle kivasta hoitoviikosta. Kyllä oli mukavaa. Toivottavasti pääsen joskus uudelleen (vink vink)

Lauantaille siis! Josko sitten tulisi kuulumisia (ja ehkä kuvia) näyttelystä, jossa hyppelehdin korvat pystyssä.